Halloota pöytään! Toukokuuta mennään jo puolessa välissä ja lämpimät kesäillat lämmittää mukavasti myös paatuneempienkin lappilaisten sieluja. Vapun loppumisesta alkaa olla jo pari viikkoa, joten pikkuhiljaa voidaan pudistella pahimmat vapputraumat pois hartioilta ja muistella vapun menoja sen verran mitä nyt muisteltavissa on.
Tallitus oli luonnollisesti vappuriennoissa mukana, osa hallituksesta enemmän ja toinen osa vielä sitäkin enemmän. Tänä vuonna me järjestettiin Tokan nimissä perinteinen Eukonkanto, osallistuttiin kanssaosakuntiemme kanssa huikeiden Osakuntasitsien järjestämiseen sekä pidettiin ensimmäistä kertaa myös omaa leiriä Hoviskan vappupiknikillä. Satunnainen osa hallituksesta kävi myös yksin ja yhdessä muissa Wappuputkinnon tapahtumissa. Tätä postausta varten kaivettiin kaikkien talliltuslaisten puhelimesta ne muutamat hassut julkaisukelpoiset materiaalit, joten nauttikaa tästä onneksi vähäisestä kuvamateriaalista, mitä Tokkalaisten vapusta on tarjolla!
Vappuhan alkoi meidän osaltamme Eukonkannolla. Hyvin suunnitellusta tapahtumasta tuli lopulta varsin surkuhupaisa järjestäjistä riippumattomista syistä. Vastoinkäymistenkin varjossa Eukonkannosta ei vauhtia puuttunut, kuten kuvasta näkyy, vaan eukkoja ja hieman ukkojakin nakeltiin tuttuun tapaan ympäri Tritonian rantaa. Vaikka vapputapahtumat ei sujuvimmalla mahdollisella tavalla alkanutkaan, päätti Tallitus asennoitua koko härdelliin rennosti, ja lopulta Eukonkanto vedettiin kuin vedettiinkin kunnialla ja hymyissä suin loppuun. Omaan iloiseen muistikuvaani saattaa tosin vaikuttaa oma uhrautumiseni kannettavaksi, joka lopulta osottautui hyväksi valinnaksi, sillä meidän tiimihän voiton lopulta nappasi. Eukonkannosta voit lukea lisää viime blogipostauksestamme eli
täältä!
Tallituksen väki osallistui tosiaan myös muiden järjestämiin vapputapahtumiin. Porukastamme löytyy tällä hetkellä niin humanistia kuin kylteriäkin, joten lähdimme käväsemään myös CoMedian ja Hallinnoijien yhdessä järjestämillä Ehkä otin, ehkä en -sitseillä. Tokkaa edustamassa kyseisissä kemuissa olivat tietenkin hallituksemme viestinnän lukijat - itse Pääporo, fiiliksissä ollut Poroporo, kanssatiedottajamme Someporo sekä allekirjoittanut, joka on joskus saanut omasta mielestään erittäin kyseenalaisen ja väärin perustein annetun lempinimen Piriporo. Tällä kertaa ei kuitenkaan tuotu asuissamme esiin lappilaista puoltamme, vaan pukeuduimme teeman mukaisesti urheilijalegendoiksi. Paikka kuhisi toinen toistaan legendaarisemmin pukeutuneita opiskelijoita, ja urheilujuomat virtasivat vähän kaikkien suonissa.
Oma iltani päättyi ainakin teeman mukaan legendaarisesti, sillä vastoin kaikkia odotuksia päädyin jatkoille pizzeriaan, josta tilasin elämäni kolmannen pitsan. Lappilaisen juomakulttuurin ollessa kaikille huhupuheiden mukaan erittäin tuttu, on tokkalaisten turha hokea illan eniten kuultua sanontaa ''ehkä otin, ehkä en'' kaikkien jo tietäessä totuuden. Oli miten oli, niin näistä sitseistä saatiin hyvät etkot seuraavan illan Tallitukselle tärkeämpiä pippaloita varten!
Seuraavan illan pippalot olivat siis arvatenkin Osakuntasitsit. Näitä jokavuotisia perinnesitsejähän olivat järkkäilemässä Tokan lisäksi myös Veso, Puukkoo ja PoPo. Yhdessähän me sitten saatiin pidettyä jälleen kerran mitä mahtavimmat vappusitsit, joissa laulu raikasi, viina virtasi ja osakuntien välillä vallitseva rauhanoma ja rakastava yhteishenki oli käsinkosketeltavissa - ainakin omien muistikuvieni mukaan. Teemana näillä sitseillä oli hyytävä Yliluonnollisuus, ja perinteisesti sitsaajat pukeutuivat omia osakuntiaan edustaviin teema-asuihin. Veson sitsaajat olivat yön kalvakoita vampyyeitä, itseään seksimmäimmäksi osakunnaksi tituleeraava PoPo pääsi tuomaan esiin sisäisen kauneutensa lisäksi myös ulkoisen ihanuutensa pukeutumalla keijuiksi, ja Puukkoolle jäi heidän karskiin charmiinsa hyvin istuva teema taruolentojen metsästäjät. Tokka päätti valita itselleen ''tule sellaisena kuin olet'' teeman eli meidän porukka pukeutui peikoiksi. Tukat tupeerattiin, päälle vedettiin juuttisäkit ja projumme eli shotkiller-Verneri veti päähänsä naamarin, joka kuvasi varmasti aika osuvasti jokaisen sitsaajan morning after -ulkonäköä.
Sitsit sujuivat railakkaissa merkeissä, ja ahkerimmat vapunjuhlijat jatkoivat sitsipaikalla Fontanassa bilettämistä pilkkuun asti. Itsestäni löytyy kuulopuheiden mukaan myös epäilyttävää videomateriaalia tanssilattialta peikosta vapaudenpatsaaksi muuttuneena, mutta mitä ei somessa julkaista, ei voi faktaksi todistaa. Sitsit olivat kuitenkin onnistuneet ja Tallitus bailasi myös entisten hallituslaisten kanssa vapulle ominaisissa merkeissä pitkälle yöhön. Ja mikä on onnistuineiden sitsien merkki? No seuraavan päivän sisäinen vapina tietenkin, jonka suuresta määrästä päätellen Osakuntasitsit olivat hyvinkin onnistunut tapahtuma myös tänä vappuna.
Tämän kevään viimeisenä Tokan edustustapahtumana toimi vappuaattona Hoviskalla pidetty piknik. Ensimmäistä kertaa Tokka viritti myös oman lippunsa puuhun, ja kokosi jäseniään sekä satunnaisia vierailijoita syömään ja juomaan lappilaisessa hengessä. Tarjolla oli jos jonkinmoista naposteltavaa, sekä hyvin kaupaksi mennyttä shamaanisalmaria, joka ainakin tämän loppasuun mielestä oli koko Hoviskan herkullisin tarjottava. Piknikillä lappasi väkeä kiitettävä määrä tunnista toiseen, ja vappuaaton etkopiknik hurahtikin vallan nopeasti varmasti jokaisen paikallaolleen mielestä. Mutta sitähän se hyvä seura teettää - ja hyvää seuraahan me Tokkalaiset tietysti ollaan!
Vappuun tietysti kuului myös kaikkea muuta mukavaa tapahtumaa, kuten esimerkiksi Vappuradio, jossa minä ja Vilma käytiin kahden tunnin lappiretriitti pitämässä. Tokan ja Tallituksen vappu oli erittäin onnistunut, ja tietenkin me halutaan kiittää myös kaikkia järkkäämiimme tapahtumiin osallistuneita hienosta vapusta. Tapahtumien merkeissä nähdään sitten syksyllä, mutta blogille emme vielä tältä keväältä ole valmiita hyvästejä heittämään - nähdään siis seuraavien postausten merkeissä!
Vapusta pikkuhiljaa selviävin terveisin,
Laura, tiedottaja
